Moninkertaisesti palkittu runoilija Kari Aronpuro (s. 1940 Tampereella) on kirjastonhoitaja ja kirjailija. Hän on toiminut kirjastonhoitajana Tampereella (1964–1971), Rääkkylässä (1972), Kemissä (1972–1981) ja jälleen Tampereella (1981–2003).

Aronpurosta tuli kirjailija vuonna 1964 esikoisrunokokoelmalla Peltiset enkelit. Vuotta myöhemmin hän herätti huomiota romaanillaan Aperitiff – avoin kaupunki, joka uudisti suomalaista proosaa esittelemällä hajanaisen, postmodernin romaanimuodon. Poliittisen osallistumisen kautensa jälkeen Aronpuro kiinnostui 1970-luvulla semiotiikasta ja strukturalismista. Näiden ajatussuuntien keskeisiä kysymyksiä merkkien ja kirjoituksen luonteesta hän on sittemmin pohtinut runoissaan, joiden rakennusaineiksi kelpaavat tasa-arvoisina kaikki kielen tarjoamat aihepiirit ja äänilajit. Aronpuro tunnetaan ennen muuta oppineena, viittauksia viljelevänä runoilijana, jonka tuotannossa kohtaavat historian anekdootit, suurten filosofien opit ja koko maailman kirjallisuus.

Aronpuro on voittanut lukuisia arvostettuja palkintoja, mm. ensimmäisen Runeberg-palkinnon vuonna 1987, ja saanut ansiomerkkejä ja muita huomionosoituksia, esim. Pro Finlandia -mitalin vuonna 2004. Hänelle on myönnetty valtion taiteilijaeläke.



Gathandu (runokokoelma). Tammi 2005.
Augustan tanssikenkä. Sana-assemblaasi. Pirkkalaiskirjalilijat 2003.
Mikä tahansa (runokokoelma). Tammi 2003.
Pomo:n lumo (runokokoelma). Tammi 2000.
Paon viivoja. Verkatehdas (runokokoelma). Kirjayhtymä 1998.
Saa tulla. Tulkintoja (runokokoelma). Kirjayhtymä 1996.
Pietas. Runoja (runokokoelma). Kirjayhtymä 1994.
Tasanko 967. Paimentolaisruno (runokokoelma). Kirjayhtymä 1991.
Rihmasto. Uutta iloista kirjoitusta (runokokoelma) Kirjayhtymä 1989.
Selvää jälkeä. Runoja 1964-1987 (valitut runot). Kirjayhtymä 1988.
Kirjaimet tulevat (runokokoelma). Kirjayhtymä 1986.
Merkillistä menoa. Tekorunoja (runokokoelma). Kirjayhtymä 1983.
Vähäfysiikka (runokokoelma). Kirjayhtymä 1981.
Galleria. Henkilökuvia Tampereen historiasta. Strukturalistisia proosarunoja. Kirjayhtymä 1979.
Kalpea aavistus verenkierrosta. Merkkijonoja (runokokoelma). 1977.
Moskovan ikävä (runokokoelma). Kirjayhtymä 1973.
Kiinan ja Rääkkylän runot (runokokoelma). Kirjayhtymä 1972.
lokomonyliopisto (runokokoelma). Kirjayhtymä 1970.
Minä viihtyy (runokokoelma). Kirjayhtymä 1967.
Terveydeksi (runokokoelma). Kirjayhtymä 1966.
Aperitiff - avoin kaupunki (romaani). Kirjayhtymä 1965, 2.p. 1978.
Peltiset enkelit (runokokoelma). Kirjayhtymä 1964.


Pro Finlandia -mitali 2004.
Väinö Linna -palkinto koko tuotannosta 2003.
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas 2002.
Tanssiva karhu -palkintofinalisti 2001 ja 2004.
Eeva-Liisa Manner -palkinto koko tuotannosta 2000.
Hämeen läänin taidepalkinto 1992.
Runeberg-palkintoehdokas 1991.
Finlandia-palkintoehdokas 1991.
Valtion kirjallisuuspalkinto 1992.
Runeberg-palkinto 1987.
Valtion kirjallisuuspalkinto 1982.
Lapin läänin taidepalkinto 1980.
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1964, 1970, 1979, 1981, 1983, 1986, 1989, 1991, 1996, 1998, 2000 ja 2003.
J. H. Erkon rahaston esikoisteospalkinto 1964.

Aronpuron runoutta on käännetty saksaksi, ranskaksi, englanniksi, ruotsiksi, venäjäksi, eestiksi, bulgariaksi ja vietnamiksi.