|
|
Hyvä, paha arviointi
Eettisiä kysymyksiä arvon antamisesta
Pitääkö oppilaiden tietoja ja taitoja jatkuvasti mitata? Milloin arvioija on oikeudenmukainen, totuudellinen ja toisista huolta pitävä? Miksi ulkoinen arviointi voi jopa hidastaa kehittämistä? Mihin arvioinnissa tarvitaan arvioitavan autonomian kunnioittamista? Miksi vastavuoroisuus edistää oppimista ja kasvamista?
Arvioinnin kysymykset ovat monella alalla ajankohtaisia. Hyvää ja oikeaa halutaan opetus- ja kasvatusalallakin edistää arvioimalla ahkerasti ja monin menetelmin. Samaan aikaan keskustellaan paljon siitä, mikä oppimisessa, kasvamisessa, opetuksessa tai koulutuksessa on eettisesti kestävää ja kenen kannalta.
Myös arviointi eli arvon antaminen ansaitsee pohdinnan: Mikä siinä on hyvää ja oikeaa? Miksi? Kenen kannalta ja millaisin tarkoitusperin?
Kirja pureutuu kansallisesti ja kansainvälisesti niukasti käsiteltyyn aiheeseen eli arvioinnin etiikkaan. Siinä esitellään eettisesti kestävän arvioinnin arvoja ja periaatteita sekä arvioijan keskeisimpiä hyveitä.
Kirjassa painotetaan huolenpidon ja oikeudenmukaisuuden sekä osallistavan arvioinnin lähestymistapoja ja tarkastellaan kriittisesti kilpailullista arviointikulttuuria. Arviointietiikka nähdään erityisesti suvaitsevaisuuden, moniarvoisuuden ja vastuullisuuden edistäjänä.
Mitä on eettinen, oikeudenmukainen arviointi?
Tekijät:
Atjonen Päivi
« Palaa kirjan esittelyyn
“Päivi Atjonen puhuu kehittävän arvioinnin puolesta. Se on kokonaisvaltaista ja monipuolista, jotta erilaiset oppijat pääsevät tuomaan esiin tietotaitonsa.”
–Päivi Spåre, Opettaja-lehti 32/2008
“Kasvatustieteen professori Päivi Atjosen teos Hyvä, paha arviointi on ajankohtainen ja tärkeä kirja. – – Suosittelenkin kirjaa lämpimästi oppikirjaksi ja ajattelun herättelijäksi kaikille arviointia opiskeleville, arvioinnista kiinnostuneille ja arviointityötä tekeville ihmisille.”
– Olli-Pekka Moisio, Aikuiskasvatus 2/2008
“Joensuun yliopiston kasvatustieteen professori Päivi Atjonen osallistuu koulujen arvokeskusteluun Hyvä, paha arviointi -teoksellaan, jossa tuuletetaan oppimiseen liittyviä käytänteitä ja asenteita. Atjosen huomio on kiinnittynyt yhteiskunnalliseen vinoutumaan: jatkuva arviointi pienestä pitäen erottelee jyvät akanoista ja sysää heikoimmin lahjoin varustetut jopa traagisella tavalla ohituskaistalle.”
– Karjalainen, pääkirjoitus 17.12.2007
|
|
